Jääkiekon SM-liiga käynnistyy tiistaina kuudella ottelulla. Kierroksen yksi mielenkiintoisimmista kohtaamisista on Mikkelissä, kun menestyneesti Jukureita valmentanut Olli Jokinen palaa Kalevankankaalle, tällä kertaa HIFK:n päävalmentajana.
– Ihan kiva on palata sinne, mikäs siinä. Hyvä, että saadaan heti kauden alussa se peli alta pois. Innolla sinne mennään, toivottavasti olisi paljon porukkaa. Varmasti jollain tapaa on outo fiilis olla siellä toisella penkillä, mutta outo fiilis oli aina Nordiksellakin tulla vierasjoukkueen penkille, Jokinen toteaa.
Jokinen palasi yhden Ruotsissa vietetyn kauden jälkeen takaisin Suomeen ja SM-liigaan. Miestä huhuiltiin jo ennen viime kautta HIFK:n päävalmentajaksi, mutta tuolloin Ville Peltoselle sorvattiin jatkosopimus. Nyt Jokisen tie toi takaisin helsinkiläisseuran riveihin ja nyt penkin taakse.
– Kivaa on ollut, kun myös töiden ohella on pystynyt viettämään normaalia arkea perheen kanssa ja elää, niin kuin haluaa kentän ulkopuolella. Se on ollut innostavaa ja kivaa mennä kotoa käsin duuniin. Olen nauttinut tästä, Jokinen iloitsee.
Jokinen valmensi viime kaudella Timrån joukkuetta, mutta joutui viettämään siellä aikaa ilman perhettä, kun perhe oli Helsingissä. Nyt tuohon tuli muutos, kun mies palasi Helsinkiin. Se oli myös syy sille, miksi hän ei jatkanut Ruotsissa.
Side seuraan olemassa
Liigaura alkoi KalPan riveissä, mutta sen jälkeen tuli siirto Helsinkiin IFK:n paitaan. Keväällä 1998 hän nousi joukkueen sankariksi ratkaistessa kolmannessa finaaliottelussa mestaruuden jatkoajalla HIFK:lle. Nyt mies palaa helsinkiläisseuraan uudessa roolissa, vaikka valmentaminen on samanlaista seurasta riippumatta, ei pelaajaura seurassa voi olla vaikuttamatta.
– Tietysti jollain tapaa, kun on pelannut, on siellä jonkinlainen side siihen seuraan ja jollain tapaa tunnetasolla side seuraa kohtaan. Ei se sitten taas sen isompi asia ole. Totta kai olen ylpeä siitä, että on saanut tällaisen mahdollisuuden ja yritetään käyttää tämä mahdollisuus mahdollisimman hyvin, Jokinen pohtii.
Helsingissä eletään muutoksien aikaa. Vuosi sitten keväällä urheilujohtajana tovin toiminut Tobias Salmelainen sai väistyä ja tilalle palkattiin Janne Pesonen. Seurassa pitkään valmentaneen Ville Peltosen sopimus purettiin ja hänet korvasi Olli Jokinen tuoden myös uuden valmennustiimin.
– HIFK on iso seura, resurssit ovat siellä suhteessa vastustajaan, vähintäänkin samalla tasolla aina tai paremmat. Iso seura, joka on jollain tapaa tietyssä muutostilassa, Jokinen miettii.
Jokinen ei koe paineita
Helsingissä myös paineet ovat isommat kuin monessa muussa seurassa. Jos ei menestystä tule, on HIFK:n kannattajat ensimmäisenä antamassa puukkoa. Näin kävi myös Peltosen kohdalla, joka ennen päävalmentajan pestiään oli ikonin asemassa. Jokinen ei ota faneista paineita.
– Ei se tuo paineita, vaan päinvastoin. Se tuo enemmänkin energiaa. On hienoa olla sellaisessa yhteisössä mukana, missä ihmisiä kiinnostaa pelien tulokset, kiinnostaa miten yksilöt pelaavat ja aidosti osaavat näyttää tunteita. Tämä jääkiekko on kentällä tunnepeliä, niin sitä sen pitää olla myös katsomossa. Mun mielestä se on vain hieno asia, että on tuollaiset fanit, jotka välittävät, Jokinen summaa.
Kapteeni vaihtoon
Muutoksia on tullut myös pelaajistoon, osa viime kauden joukkueen kärkipelaajista on vaihtanut maisemaa ja tilalle on tullut uusia. Vaihdoksia on tapahtunut myös joukkueen kapteenistoon, jossa pitkäaikainen kapteeni Ilari Melart joutui luovuttamaan C-kirjaimen Iiro Pakariselle.
– Katsottiin, millainen me haluamme sen joukkueen olevan ja katseet kohdistuvat silloin siihen pelaajaan, jolla on C rinnassa. Iirolla on historiaa IFK:ssa. Hänellä on ymmärrys, mitä se voittaminen vaatii. Hänellä on päivittäinen työn tekeminen koko ajan siellä. Hän näyttää koko ajan nimenomaan eteen esimerkillä ja on varmasti yksittäisistä pelaajista joukkueen tärkein pelaaja, Jokinen perustelee.
Viime kaudella Pakarinen oli yksi helsinkiläisseuran isoimmista pelaajista ja pelasi uransa parhainta kautta, kun katsoo pisteiden valossa. Tällä kaudella C rinnassa tuo lisää vastuuta, jonka mies kantaa mielellään.
– Tämä on kunnia. Ylpeänä kannan C:tä ja IFK-logoa rinnassa. Yritän kaikkeni ja näytän esimerkkiä niin jäällä kuin jään ulkopuolella. Onhan se iso asia, mutta en ota siitä mitään isompia paineita. Olen ollut jo tässä muutaman vuoden kapteenistossa eikä oma hommani tule mitenkään muuttumaan, vaikka kapteeni olenkin, Pakarinen sanoo.
Pakarisella alkaa seitsemäs kausi HIFK:n paidassa. Tiistaina Pakarinen ei pääse vielä kentälle Jukureita vastaan. Hän loukkaantui Tampere Cupin yhteydessä ja paluusta ei ole vielä tehty arviota. HIFK:n tiedotteen mukaan, Pakarisella on tulossa vasta seuraava lääkärin kontrolli.
Teksti: Joni Hildén
Kuvat: Juhamatti Nieminen, Joni Hildén
Views: 11
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?