Syksyllä 2006, tarkkaan ottaen 15. marraskuuta Suomen Jääkiekkoliitto piti lehdistötilaisuuden, jossa nimettiin kanadalainen Doug Shedden Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi ja Jukka Jalonen kakkosvalmentajaksi kaudelle 2007-2008.
Samassa yhteydessä julkaistiin, että vuodesta 2008 lähtien Jukka Jalonen ottaa päävalmentajan pestin. Olin tuolloin tuohon valintaan hyvin skeptinen. Olin skeptinen myös keväällä 2011, kun Suomi oli lähellä jäädä pudotuspelien ulkopuolelle, no loppu oli historiaa ja Suomi voitti maailmanmestaruuden.
Tuolloin olin sitä mieltä, että tuo mestaruus tuli Jalosesta huolimatta ja ehkä se näin olikin, mutta sen jälkeen Jukka Jalonen on näyttänyt olevansa maailmanluokan valmentaja. Arvostukseni häntä kohtaan on noussut tässä vuosien varrella ja voin nyt käsi sydämellä, pyytää Jukka Jaloselta anteeksi, että olen koskaan aliarvostanut häntä.
Pakko myöntää, että Jukka Jalonen on Suomen paras valmentaja, onko jopa maailman paras, se jää nähtäväksi. Tämä ei jää Jalosen viimeiseksi mestaruudeksi, hän tulee vielä valmentamaan niitä lisää. Tuleeko niitä kansainvälisissä peleissä vai onko seuraava etappi Stanley Cup, jää nähtäväksi.
Jalonen on tehnyt näiden vuosien aikana Suomesta maailman parhaan jääkiekkomaan. Leijonat on noussut nyt sellaiselle tasolle jääkiekossa, että menestystä on lupa odottaa runsaasti. Jo ennen kisoja Suomi lähti näihin olympialaisiin ennakkosuosikkina ja tuo asema ei yleensä Suomelle sovi, mutta nyt se piti pintansa ja oli kisojen ehdottomasti paras joukkue. Siitä kertoo se, että Leijonat oli kisoissa voittamaton.
Se, että Suomi oli voittamaton kisoissa ja näin kova sekä yhtenäinen, on yksinomaan Jukka Jalosen ja hänen valmennustiiminsä ansiota. Riihimäkeläisluotsi on luonut Leijoniin voittamisen kulttuurin, jota ei vielä aiemmin ollut. Toki Suomi on vuosien saatossa pärjännyt aina kohtuullisen hyvin jääkiekossa, mutta se viimeinen silaus on puuttunut, ja sen on tuohon nyt Jalonen tuonut.
Toivottavasti se on nyt tullut jäädäkseen ja valmentajan jonain päivänä vaihtuessa emme kokisi samanlaista notkahdusta, minkä koimme Lauri Marjamäen astuessa remmiin. Ja tähän väliin pakko todeta, että Marjamäkikään ei ollut huono valmentaja, hänelle vaan sattui erittäin paha hetki nuorena valmentajana.
Jukka Jalosen meriittilista on kyllä upeaa katsottavaa. Ensimmäisenä tietenkin Suomen mestaruus, sitten maailmanmestaruus 2011, nuorten maailmanmestaruus 2016, maailmanmestaruus 2019 ja nyt olympiakulta. Siihen vielä päälle muutama himmeämpi mitali. Tuolla ansiolistalla tulee todennäköisesti vielä avautumaan se NHL-paikkakin.
Keväällä menestysputki saanee jatkoa MM-kotikisoissa ja sen jälkeen uskoisin, että tarjouksia NHL:stä alkaa satelemaan Jaloselle. Niitä ehkä on jo nyt pöydällä. Leijonaluotsi on nyt osoittanut, että on sen verran kova luu, että pärjää myös NHL:ssä.
Vielä kerran Jukka Jalonen, onneksi olkoon ja anteeksi, että olen koskaan sinua aliarvostanut!
Teksti ja kuva: Joni Hildén
Views: 159
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?