Pesäkarhujen tytöt mestareiksi – Feralaisten kausi päättyi itkuun

Tyttöjen superpesisfinaalit sisälsivät myös "perhedraamaa", sillä tytär Milja Järvinen juhli kultaa ja pelinjohtajaisä-Joni hopeaa. (kuva: Jouni Mikola)

Porin Pesäkarhujen B-tytöt nappasivat ikäluokan SM-kultaa Rauman Feran nenän edestä voittamalla kolmannen ja ratkaisevan finaalin. Raumalla Topteam-Areenalla pelattu ottelu päättyi 1-2 k (8-2, 0-3, 0-0, 2-3).

Ensimmäinen jakso oli vielä raumalaisten totaalista ilotulitusta, sillä mailan varressa onnistuivat Vilma Heinola, Ella Kuusisto ja Julia Valtanen kukin kahdesti heidän lisäkseen kotiuksessa onnistuivat Aino Tanhua sekä Mette Henriksson. Tanhua, Heinola ja Valtanen kipaisivat vielä kotiinkin. Lisäksi nopeakinttuinen Jasmin Andreasen ja Venla Olli ehtivät kahdesti kotipesän turvaan. Yhden juoksun toi myös Senna Sinisalo.

Yksi ulkovuoro vei Feralta kullan

Toinen jakso alkoi siten, että Pesäkarhujen Lotta Nummikari ja Julia Ruoho löivät ja Sini Mäkelä sekä Pinja Arbelius kipaisivat kotiin. Tuon lisäksi vielä Laura Katajisto ehti kotiin harhaheiton turvin.

– Voidaan sanoa, että menetimme mestaruuden yhteen ulkovuoroon. No olihan meillä jatkossa hyviä aihioita, mutta ne me mokasimme alkeellisiin virheisiin, totesi Feran pelinjohtana Joni Järvinen.

Supervuorossa kumpikaan ei onnistunut, joten edessä oli kotiutuskisa, ja siinä ratkaisu tuli, kun Katajisto löi ja Sanni Leppänen ehti kotipesään ennen palloa. Pesäkarhujen muut onnistujat mailan varressa olivat Arbelius ja Milja Järvinen. Heidän lyönneilleen kotiin ehtivät Mäkelä ja Miia Puolakka.

Feralta puolestaan onnistuivat Tinja Töyrylä ja Valtanen kotiuttaen Andreasenin ja Heini Viitasen.

Ottelun jälkeen jälkeen ykköspalkituilta oli vaikea saada kommenttia, ja Feran Andreasen ei saanut itkultaan sanottua yhtään mitään. Pesäkarhujen Katajistokaan ei onnen huumassa osannut sanoa mitään järkevää.

– Kausi päättyi pettymykseen, sillä meillä oli kaikki mahdollisuudet mestaruuteen tuolla porukalla. Ei se paljon lohduta, että parannettiin pirusti peliä Porin vieraspelistä, missä oltiin todella surkeita, onneksi nyt pelattiin hyvin. Olimme niskan päällä yhtä ulkovuoroa lukuunottamatta. Tulos on se, mikä ratkaisee, ei se auta, että mikä tunne oli, jos kaverilla on nyt kultamitalit kaulassa. Nyt on ristiriitaiset tunteet ja harmittaa, kommentoi Järvinen.

– Ekalla jaksolla näkyi vastustajan vahvuus lyöntivoimassa. He löivät merkistä palloa hienosti väliin ja jouduttiin katsojan rooliin, mutta sitten tuohon loppuun tiivistyi oikeastaan se kaikki mitä tällä kaudella on tehty, haparoiva alkukausi, paljon muutoksia pelipaikoille ja pelitapaan. Olimme jäädä karsintapelien jälkeen kokonaan ulos. Kempeleellekin hävisimme ekan pelin ja Janakkallalle vieraissa. Pelasimme kuitenkin loppuun asti eli sitkeys oli se suurin asia, mikä tänä vuonna kantoi meidät tänne asti. Tänäänkään uskomme ei missään vaiheessa horjunut, paalutti Pesäkarhujen pelinjohtaja Jussi-Pekka Tanskanen.

Yleensä sanotaan, että hopea ei ole häpeä ja kyllä tuokin väri vielä kirkastuu, kunhan aikaa kuluu.

– Saa kyllä kulua paljon aikaa, ennen kuin tämä tästä kirkastuu, sanaili itkunsa seasta Heini Viitanen.

Palkitut:

Fera:

I: Jasmin Andreasen
II: Aino Tanhua

Pesäkarhut:

I: Pinja Arbelius
II: Laura Katajisto

Teksti: Jouni Mikola
Twitter: @JouniMikola

Comments

comments

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi